OSA II Ajatuksia arvoista, hyvinvoinnista ja luonnosta
Pysähdyin aikoinaan miettimään omia arvojani, kesken motivaatio -aiheisen seminaarin. Niiden nimeäminen oli alkuun vaikeaa, mutta löysin kuitenkin omat, tärkeimmät arvoni seuraavien päivien aikana. Jäin pohtimaan pidemmäksi aikaa, mikä elämässäni vie kohti niitä arvoja ja mikä poispäin. Mitkä päätökset tukeutuvat omaan arvomaailmaan, lisäävät kyvykkyyttä ja merkityksellisyyden tunnetta elämääni ja mitkä tekevät päinvastoin?
Muutama vuosi myöhemmin, tätä kirjoittaessani, istun omistusasunnossani, rakkaassa kotikylässä, koira vieressäni, tuoreena yrittäjänä ja fysioterapeuttina. Voin todeta onnistuneeni edellisten vuosien projektissa löytää tasapainoa, onnellisuutta lisääviä tekijöitä ja energiaa elämään. Tämä vuosi on meitä kaikkia haastanut monessa mielessä, ajoittain stressipiikit on ollut huomattavan suuria ja onnellinen olotila on järkkynyt. Tasapainoksi haasteille, on ollut myös paljon, paljon hyvää, lukemattomia naurukohtauksia, uskomattomia metsäretkiä ja onnellisia kohtaamisia. Tunnerikas vuosi on sisältänyt itkua onnesta, surusta, ahdistuksesta ja naurusta, silti koen voivani hyvin (mikä välillä tuntuu itsekkäältä ja väärältä sanoa just tänä vuonna).
Elämässä tulee päivittäin erilaisia valintoja, joiden edessä on pysähdyttävä miettimään omia päätöksiä. Näiden päätöksien tulisi pohjautua yksilön arvoihin, jolloin päätöksen teko muuttuu helpommaksi. Esimerkki elämästäni, luonnon läheisyys on aina ollut perusarvojani (vaikka yläasteella vähän hävettikin voittaa Metsävisa, kuka muka arvostaisi sellasta metsänörtti-menestystä!?!? MINÄ, ja nykypäivänä erittäin ylpeänä puhunkin saavutuksestani). Asuin kuitenkin Helsingissä useita vuosia ja vasta vaihdon takia muutto sai ymmärtämään, kuinka paljon kaipasinkaan pienen kylän elämää, paria hassua askelta lähimpään metsään, vielä vähemmän omalle pihalle ja muutama enemmän kansallispuistoon. Oli jo aika myöntää itselleen, että kaikkien ei tarvitse nauttia kaupungin menosta. Väittäisin, että muutolla takaisin kotiseuduille oli isompi vaikutus vointiini kuin edes ymmärrän.
Luonnossa vietetyssä ajassa yhdistyy monta perusarvoani. Aktiivista tekemistä, joka vaatii läsnäoloa (tai kompastut juuriin, kiviin ja kantoihin, et huomaa lähellä liikkuvia eläimiä, kauniita maisemia ja kasveja), toteutuu usein läheisten ihmisten tai karvakaverien seurassa sekä (oikein toteutettuna) ympäristöystävällistä. Luonnossa liikkuminen ei ole itselle kuluttavaa, vaan elämään energiaa lisäävää ja suosittelen ulkoilua kaikissa muodoissa ja kaikkina vuodenaikoina, jokaisena päivänä. Oli se sitten 10 minuuttia tai koko päivä.
Eräästä luontodokkarista jäänyt mieleen lausahdus:
”Luonnossa parasta on läsnäolon tuntu, se edellyttää, että uskaltaa ulos muulloinkin kuin kesäpäivänä auringossa”.
Hyvinvointi on yksilöllinen kokemus, joka pohjautuu yksilön omiin arvoihin. Hyvinvointi ei tarkoita sitä, että pitäisi fyysisesti ”terve”, sairaus ei poissulje sitä, mutta ”terve” keho ei myöskään tarkoita suoraan hyvinvointia.
Hyvinvointi perustuu siihen, että ihminen tekee arjessaan päätöksiä, tekoja ja valintoja, jotka pohjautuvat omiin arvoihin. On helpompi voida paremmin, kun teet itsellesi merkityksellisiä asioita.
Kestävään hyvinvointiin avainasiana on oman hyvinvoinnin ”itsekäs” arvostaminen. Usein teot, jotka saattavat vaikuttaa itsekeskeisiltä, ovat monessa mielessä sen vastakohtia. Teet palveluksen ympärillä oleville voimalla paremmin, olemalla energisempi ja voimaannuttavampi. Onnellinen ihminen levittää hyvinvointia ympärilleen huomaamatta!
Ota aikaa itsellesi merkityksellisille asioille, luo ympärillesi mahdollisuuksia voida hyvin ja hae apua rohkeasti, heti kun koet sitä tarvitsevasi.
Pystyvä Keho 